ProZ.com translation contests »
32nd Translation Contest: "Movie night" » English to Finnish » Entry by Niina Sinisalo


Source text in English

Translation by Niina Sinisalo (#37015)

To say that I was compelled by Parasite from start to finish is an understatement; its filming style with tracking shots are enthralling. Having watched several Korean films during the London Korean Film Festival, I was familiar with the usual genres employed in such films but Parasite seemed to defy them all! Parasite is comedic, in a quirky way, it is also a thriller, straddles class divisions and also depicts a family tale amongst other genres and is therefore likely to appeal to all ages.

Parasite truly deserves to be watched in a cinema to appreciate its nuances and the stylish cinematography. As a summary, to avoid spoilers, Parasite tells the tale of the interaction between the Park family and the Kim’s, an unemployed family, whose contrasting worlds collide with long lasting consequences.

[...]Bong Joon-Ho manages to pique the audience’s interest with brightly lit shots coupled with the effective use of indoor space, and it is surprising to realise, after the film’s 2 hour 12 minute length, that most of the scenes occur within the Park family’s home. The mundane elements of domesticity are displayed with an intriguing perspective showcasing Bong Joon-Ho’s flair. It is a slow burner but you will revel in its beauty and ingenuity as Parasite convinces that it operates solely on one level but it is in fact multi-layered and depicts social realism with empathy and pathos.

The cast are beguiling to watch, every facial movement and action is accentuated, even the mere act of walking up or down stairs can convey hidden meaning, which the camera fragments. Levels of unease are also created by virtue of that effective use of space with unusual camera angles and dramatic weather conditions ratcheting up that sensation. There is a surreal nature to Parasite, which its score emphasises, and furthermore the film adopts elements of the absurd devised in such an ingenious way which is truly cinematic magic. Parasite’s apparent eeriness will certainly keep you riveted and would not feel alien to the Twilight Zone school of filmmaking.

The actors are very impressive and add breadth to their roles creating relatability whilst seeming effortlessly cool. When Ki-Woo and Ki-Jeong Kim were working within the Park family home as private tutors they certainly epitomised this level of nonchalant, understated authority creating an aura of mysticism with the unspoken, almost mythical, tutoring techniques employed. Quite simply, the actors Park So-Dam and Choi Woo-Sik, as Ki-Woo and Ki-Jeong, are compelling to watch in the different directions that Parasite follows and they carry these performances seamlessly thereby inviting the audience to be on their side.

[...]Parasite is a remarkable piece of extremely skilful filmmaking, it is simply a must see film, and so I am looking forward to re-watching the film on its UK general release date.
Jos sanoisin, että olin täysin lumoutunut alusta loppuun asti Parasite-elokuvasta, niin aliarvioisin kokemustani.
Elokuvan kuvaustyyli seurantakuvauksineen on kiehtova. Olen nähnyt useita korealaisia elokuvia Lontoon Korean elokuvafestivaaleilla, joten gendre oli minulle sinänsä tuttu. Parasite-elokuva vaikutti uhmaavan kaikkia korelaisten elokuvien yleisiä maneereja.
Parasite (Loinen) on koominen ja omalla tavallaan kieroutunut elokuva. Se on trilleri, jossa tasapainoillaan luokkaerojen välillä. Kertomuksen perhetarinan kuvaaminen tekee siitä todennäköisesti kaikenikäisille sopivaa katsottavaa.
Tämä elokuva ansaitsee tulla katsotuksi elokuvateatterissa, jotta pääsee arvostamaan sen tyylikästä kuvakerrontaa ja hienovaraisuuksia. Välttääkseni juonipaljastuksia, kerron vain lyhyesti, että Parasite kertoo Parkin ja Kimin perheistä, joiden toisilleen vastakkaiset maailmat törmäävät pitkäaikaisin seurauksin.
Bong Joon-Ho herättää yleisön kiinnostuksen kirkkaasti valaistuilla kuvilla ja tehokkaalla sisätilojen tilankäytöllä. On yllättävää huomata kahden tunnin ja 12 minuutin kuluttua, että suurin osa kohtauksista tapahtui Parkin perheen kotona.
Bong Joon-Ho esittää taituruuttaan kuvatessaan kotielämän arkipäiväisiä elementtejä kiehtovista näkökulmista. Kuvaus on hidastempoista, mutta kaunista ja oivaltavaa. Parasite on monikerroksinen elokuva, joka kuvaa yhteiskunnallista realismia empatian ja paatoksen kautta.
On lumoavaa katsella näyttelijöitä. Heidän pienimmätkin kasvojensa ilmeet ja liikkeet tuodaan esille korostetusti. Pelkästään kävelemisen näyttäminen voi välittää piilotettuja merkityksiä, joita kamera pilkkoo.
Tilankäytön tehokkuus ja epätavalliset kamerakulmat sekä dramaattiset sääolosuhteet luovat epämukavuutta katsojalle.
Parasite-elokuvassa on surrealismia, jota sen musiikki korostaa. Elokuva omaksuu älykkäästi absurdielementtejä, mikä tekee siitä todellista elokuvataikaa. Parasiitin näennäinen kummallisuus pitää katsojan varmasti otteessaan, eikä se tunnu vieraalta Twilight Zone -elokuvakoulun tyyliin tottuneille.
Näyttelijät ovat erittäin vaikuttavia ja tuovat laajuutta rooleihinsa. He luovat suhteellisuudentunnetta ja vaikuttavat pakottoman viileiltä.
Kun tarinan hahmot, Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät Parkin perheen kotona yksityisopettajina, he ilmensivät täysin tätä välinpitämättömän alentunutta asennettaan, luoden mystisen ilmapiirin käyttämiensä myyttisten opetusmenetelmiensä avulla.
Yksinkertaisesti näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik, Ki-Woo ja Ki-Jeongin rooleissa, ovat kiehtovaa katseltavaa, kun he kulkevat Parasiten tarinan vieminä ja kantavat roolisuorituksensa saumattomasti houkutellen yleisön puolelleen.
Parasite on erittäin taitavasti tehty elokuva. Se on yksinkertaisesti elokuva, joka tulee itse kokea. Odotan innolla sen uudelleenkatselemista elokuvan Iso-Britannian yleisöesityspäivänä.


Discuss this entry